Kolme miestä kinkyleffassa – kv miestenpäivän puheenvuoro

 

Marraskuu, sataa kolmatta päivää peräkkäin. Lasinpyyhkijät hakkaavat kuraiseen lasiin näköaukkoa, valot pirstaloituvat pieniksi palloiksi. Miehet istuvat etupenkillä matkalla elokuviin. Toisen poika jätetään matkalla treeneihin. ”Mistä se leffa kertoo?”, kysyy poika kohteliaasti.

Pojan isä hakee sanoja, kaveri vastaa välittömästi. ”Sadomasokismista, sellaisesta piiskaamisesta ja alistamisesta, kiinnostaako sua sellainen?”. ”En ole juuri perehtynyt aihepiiriin”, toteaa teini neutraalisti. ”Kato, jotkut vain on niin jumissa, että tarvitaan kovia otteita”, jatkaa kaveri analyysia. Poika kiittää kyydistä, likaisenharmaa Toyota liukuu pimeyteen.

Suuressa elokuvateatterissa istuu kolme miestä, ei muita. Ystävykset syövät hedelmäkarkkeja jaetusta pussista ja katsovat J-P Valkeapään elokuvaa Koirat eivät käytä housuja.

Elokuvan alkukohtaus vaikuttaa vähän päälle liimatulta prologilta, mutta se johdattaa suorittamisen alle koteloituvan leskeyden kipuun. Pekka Strangin esittämä Juha hoitaa yksihuoltajuuden ja kirurgintyönsä moitteetta.

Suomalaisen miehen runollisuus ilmenee usein arkisen personifikaation kautta. Autojen maailma kuulostaa pullistelevalta äijäpärinältä, mutta maanteillä rullaa hurja määrä emotionaalista lämpöä.

Muuan sukulaismies myi vanhaa Transitiansa. Ennen kauppaa mies porasi runkopalkkeihin reiät, tursutti palkit täyteen moottoriöljyä ja tulppasi umpeen – ettei ruostuisi uudellakaan omistajalla. Sama sukulaismies lihoi sydänkohtauksen partaalle, mutta koskaan sen traktorin öljynvaihtovälit eivät ylittyneet. Sellainen laiminlyönti olisi ollut valtava häpeä.

Tuttu hitsari kantoi äitinsä ja siskonsa kulkemisvastuun jo parikymppisenä. Osti niille autot palkastaan, teki huollot, katsasti ja vaihtoi renkaat. Ei se mitään kuulumisia puhunut, kyseli onko Mazda toiminut. Kerran se kännipäissään tunnusti, että kunnioittaa äitiänsä.

Elokuvan kirurgi kohtaa sattumalta Krista Kososen esittämän dominan. Kuristuskohtaukset avaavat polkua piilotettuihin tuntoihin. Niiden outo jännite vie mennessään, ja miehen kontrolli alkaa rakoilla. Kamera hakee oivaltavia kulmia alaviistosta ja katukiveyksistä.

Onhan miehessä yleensä pientä laittoa, mutta se laittaa muut jutut kuntoon. Se vetää sähköjohdot suoraan ja rakentaa talonsa vatupassilla. Suomalainen mies huolehtii, että salaojat toimivat. Kyllä se sekoilee, mutta yleensä keljumpikin äijä on luottamusyhteiskunnan tukipalkki.

Eliniänodotteessa mies  häviää naiselle seitsemällä vuodella. Syyt ovat tuttuja: tupakka, viina ja liian vähäinen liikunta, tapaturmat ja itsemurhat. Joka toinen 54-74-vuotias suomalainen juo liikaa. Lähes 80000 työikäistä miestä on pudonnut työelämästä pysyvästi.

Sitä viinaa juodaan siksi, että kännissä on kivaa. Humala on huikea sosiaalinen alusta ja tupakalla on parhaimmillaan meditatiivinen vaikutus. Siihen on aika pitkä matka, että raksaranet rullaavat joogamaton auki ja kiskovat parit aurinkotervehdykset ennen seuraavaa piikkausurakkaa.

Kansallisen hyvinvoinnin avaimet ovat miesten koulutuksessa, oli se sitten oppisopimusta, lukiota taikka työpajaa. Ammattiosaamisen rinnalle mies tarvitsee hyvinvointikoulutusta, elämänhallinnan ja vuorovaikutuksen taitoja ja ennen kaikkea yhteisön ja mielekästä tekemistä. Ja rakkautta.

Koirat eivät käytä housuja on oivaltava eurooppalainen taide-elokuva. Se tarkastelee suomalaisen miehen lukkoja. Teemastaan huolimatta se ei leiki eroottisella jännitteellä.

Katarsiskohdassa domina operoi kirurgin suussa pihtien kanssa. Ylipitkä kohtaus saa kovemmankin kaverin kiemurtelemaan penkissä.

Loppukohtauksessa kirurgi uskaltautuu kinkybileisiin. Heilahtelee epävarmasti tanssilavalla, niin jäykästi kuin mies vain voi. Katse kohtaa tutun dominan. Hymy paljastaa puuttuvan hampaan. Kososen näyttelemä domina hymyilee ujosti takasin, vapauden hetki liukuu lopputekstien rullatessa.

Joskus tosiaan tarvitaan kovia otteita. Ensin kannattaa ehkä kokeilla pehmeitä. Vaikkapa satujen kerrontaa, kukkasia ja älytöntä halailua ja pussailua.

 

 

Miehelle, sankarille – kv. miestenpäivän puheenvuoro

Neliveto-Zetorin hydrauliikkapumpun vaihto jäi vähän kesken. Kolmen sodan veteraani hieroi viimeisellä elinviikollaan traktorikauppoja ja kovisteli vähän vaimoaankin.

”Isälle, sankarille”, mutisi karhea ääni miehen laskiessa vaatimattoman seppeleen arkulle. Jäin miettimään, miltä osin isäni ilmaisu ”sankarille” sisälsi vilpitöntä kunniaa, miltä osin se viesti hillittyä ironiaa. Sankariainekseen sekoittui keskivertoa enemmän sitä sellaista, no, sanotaan nyt muodikkaasti, toksista maskuliinisuutta. Sotimisensa 14-vuotiaana aloittanut pappa oli myös tappelupukari, viinaanmenevä despootti ja moninkertainen linnakundi.

Papan kerrotaan posauttaneen yhdellä kranaatilla lavallisen itänaapureita Karjalan taivaalle. Nuorena miehenä ne olivat naapurin Penan kanssa tapelleet. Joku tanko oli rytäkässä soljahtanut Penasta läpi. Lakituvalta vältyttiin tällä kertaa. ”Pojat on poikia,” kuului kunnanlääkäri langettaneen humaanin tuomionsa kursiessaan Penan kudoksia kasaan.

Pappa oli monialayrittäjä, perheenisä ja sekoiluistaan huolimatta hyvinvoinnin rakentaja, jonka lapsikatras koulutti itsensä kelpo asemiin. Pitkän elämän aikaikkunasta näkyi Neuvostoliiton synty ja tuho, suursodat ja Suomen kasvu tsaarinajoilta Nokia-buumin aallonharjalle.

Köyhyys ja väkivallan uhka olivat sisällissodan alla arkipäivää, tuvan seinällä roikkui pari käsikranaattia. Koulua käytiin muutama vuosi kylmissä kehitysmaaolosuhteissa. Erityisen tuen tarvitsijoille löytyi vaivaistaloa, velliä ja morfiinia.

Vanhoilla päivillään pappa levensi eläketienestiään vuokraamalla paria yksiötä. Isännän asemassa se innostui tsekkaaman vuokralaisten taustoja. ”On vain pieniä omaisuusrikoksia, ei mitään väkivaltaa tai sellaista vakavampaa”, yksi asukaskandidaatti selitteli. Neuvottelut loppuivat siihen ”Kummia se rosvo puhui… väkivaltajuttuja, ne nyt rikoksia sillä tavalla ole”, pappa hämmästeli silmät pyöreinä.

Vaurastumisen vuosisata oli kipeä ja verinen. Sankaripolvi kasasi kansakunnan, vaikka miestä ahdisti. Kuosissa pysyneet veteraanit rakensivat yhteiskuntaa ja taloja, mutta heräsivät painajaisiin ja siirsivät traumojaan suurten ikäluokkien kasvuympäristöön.

Herkempiä päitä putoili sotien jälkeisessä narkomaaniaallossa ja viina myrkytti kymmeniä tuhansia miehiä rujoon sankarihautaan. Muistan vielä viimeisiä hampaattomia sotaveteraanipuliukkoja, jotka kömpivät metsäkoijistaan asutuksen liepeille dyykkaamaan. Päihteiden kautta ne pystyivät öristen puhumaan ja kestämään pelot, traumat ja häpeän.

Tänään, kansainvälisenä miestenpäivänä, pitää muistaa, että mies tarvitsee läpi elinkaarensa rakkautta ja hemmottelua. Ylipäätään ihmisen kyky tuntea empatiaa ja toimia vuorovaikutuksessa syntyy hyvistä lähisuhteista ja tarpeiden huomioinnista.

Nykymiehen traumat saattavat olla toisenlaisia, mutta mieheen sattuu yhä. Monet yksinkertaiset miehen työt ovat kadonneet jälkiteollisesta maailmasta eikä sankaruuden näyttämöksi tahdo löytyä edes sotatannerta.

Miehen erityistarpeet tulee tunnistaa varhain. Hoivan lisäksi erityishuomiota tulee kiinnittää miesten koulutukseen. Huonosti koulussa menestyvistä oppilaista yli 70% on poikia. Koulun tulee löytää väyliä poikien vahvuuksien tukemiseen.

Jos mies olisi maahanmuuttajaryhmä, tulipunaisinkin kupla sulkisi rajat sen edestä. Tilastojen valossa miehellä on vahvaa taipumusta rikollisuuteen. Vuonna 2017 miehet tekivät kolme neljännestä kaikista rikoksista. Henkirikoksista miesten osuus on 87%. Raiskausepäillyistä yli 99% on miehiä. Karusta tilastoista huolimatta meistä useimmilla on miehiä naapureina, koulukavereina tai kollegoina ja perheenjäseninä. Siinä mielessä miesintegraatio toimii esimerkillisesti.

Haluan uskoa miehen tulevaisuuteen. Vaikka miesten tekemät rikokset eivät ole pelkkiä yksittäistapauksia, pyydän aikaa ja ymmärrystä. Miehiin suunnattu hoiva maksaa itsensä takaisin. Miehen elämä ei ole aina ihan helppoa: tunteista puhuminen alkaa olla oletusarvo, mutta minkäs teet, jos niistä on opetettu vaikenemaan. Kun häpeä puristaa rintaa, on helpointa vetää kivanaamio pintaan, pistää nortti huuleen ja antaa dieselin laulaa.

Jokaisella miehellä on sankaruutta ja rakkautta jaettavana ja tarina kerrottavana. Usein ne kerrotaan omintakeisesti. Tunnen miehiä, jotka ostavat sukulaisilleen autoja, mutta eivät milloinkaan osoita kiintymystään sanoin.

Yksi tärkeimpiä rakkauslähetyksen kohteita olisi ammattikoulu, jossa oppilaiden enemmistö on poikia. Pojat kehittyvät yleensä vähän hitaammin, joten monen röökipaikalla rehvastelevan kundin sisällä pärisee hauras pikkujäbä.

Amiksissa käytetään päihteitä enemmän kuin missään muissa oppilaitoksissa. Koulunkäynnin ongelmien kirjo on laaja. Silti koulutusleikkaukset kurittavat ammatillista sektoria raskaalla kädellä. Nuoria miehiä syrjivä politiikka on vastuutonta yhteiskunnallista pikavippaamista!

Ammattikouluissa tarvitaan elämänhallinnan ohjausta ja tähtipölyä. Vuoden kova jätkä – palkinto kuuluu Aleksis Salusjärvelle, joka on vetänyt amiksissa lukutaitohanketta ja jatkaa tehtäväänsä itseilmaisukouluttajana vankiloissa.

Sopiva hemmottelu, varhainen tuki ja terapia ja loppuun asti hoidettu koulutus ovat ensiarvoisen tärkeitä siksikin, että miehet hallitsevat maailmaa. Ruotsi pitää naisyritysjohtajien kärkipaikkaa 6,6% siivulla. Koko maailman parlamenteissa naisia on vajaa viidennes. Jos mies voi hyvin, koko maailma voi huokaista helpotuksesta.

Vuosituhannen lopun lähestyessä papan puheet pehmenivät. Se piti keinutuolissaan viimeisen vuosittaisen linjapuheensa ja ehdotti Suomen ja Ruotsin yhdistymistä Kuningatar Victorian vallan alle. Vanha lahtari nosti pintaan ympäristöarvot ja suositteli kokoomuksen liittämistä vihreisiin. Vitivalkean tukan alla tippui kyyneliä hiipuvan 94-vuotiaan patriarkan kertoessa, miten hyvältä tuntuu, kun läheiset käyvät kylässä.

Alan tulla tämän miesjutun kanssa valmiiksi. Seitsemänvuotias saapuu koulusta, heittää takin nurkkaan ja kantaa eteeni englantilaisen moottoripyörälehden. Näyttää uuden Kawasaki Ninjan kuvaa ja kysyy koska voi saada sellaisen. Hän on kuulemma hurja, likainen susipoika.

Semmoista se on, miehen elämä. Se on hurjaa tasapainottelua itkun ja sankaruuden välillä. Lellikää poikia, antakaa niiden leikkiä traktoreilla tai nukeilla, jutelkaa niiden kummituksista ja jännitteistä, hameista ja luurangoista! Jos pojat voivat hyvin, niiden ei tarvitse äksyillä jurrissa virtuaalisessa snägärijonossa tai kiistää isolla korokkeella tieteellisiä tosiasioita.