Valikko Sulje

Viina vie viikinkien maille

Nieminen, ystäväni poikavuosilta, lähti aikoinaan Englantiin opiskelemaan, valmistui ja löysi elämänsä naisen. Nieminen on sen verran mukava heppu, että suhde jatkuu yhä. Vuosien seilaamisen jälkeen perheen pysyvä asuinpaikka vakiintui saarivaltion keskimaille. Tapaamisfrekvenssi jää siis sangen harvaksi näin ruuhkavuosina.

Jokunen vuosi sitten Nieminen otti puheeksi perintöhuonekalunsa ja kyseli, tiedänkö ketään, joka haluasi ajella kuorman Tampereelta Newarkiin. Itselleni avautui syksyllä yllättävä aikaikkuna, ja päätin lähteä yhdistetylle loma- muutto- ja koeajoreissulle. Toinen vanha kaveri, Antti, suostui lähtemään verestämään 90-luvun impulsiivisia häröilyreissuja.

Reittisuunnitelma alkoi kehkeytyä leppoisaksi roadtripiksi ja päätimme ajaa Oslon kautta. Tällä haavaa Norjasta ei kulje matkustajalaivoja Brittein saarille, joten varasimme lauttaliput Oslosta Kieliin.

Ajomatka Porvoosta Tampereen kautta Turkuun sujuu vaivatta, se on sellaista jutustelua ja lasinpyyhkijöiden viipottamista. Liikkuva alusta on luonteva keskustelufoorumi. Lorotan viinaa tankkiin ja viritän vanhan android-luurin bluetooth-taajuudelle. Sovellus kertoo moottorinohjauksen dataa ja etanoliprosentin.

Tankkaan vielä uudelleen ennen laivaan ajamista. Ruotsissa etanolin saatavuus on loistava: sitä näyttää olevan tarjolla useimmilla asemilla, ja uusista autoista yli 15% kulkee bioetanolilla tai biokaasulla. Ruotsalainen bioetanoli on kuitenkin viljatisle, eikä anna saamaa C02 –säästöä kuin kotimainen jäteviina. Öljyllä porskuttavan Norjan puolella bioetanolia myy vain kourallinen huoltoasemia.

Hurautamme Viking-terminaalista parin pysäytyksen taktiikalla Osloon ehtiäksemme tutustumaan kaupunkiin valoisalla. Oslonvuonon pohjoispäässä sijaitseva rannikkokaupunki on vaivaton ja inspiroiva lepokeidas.

Käymme tutustumassa uuteen, monumentaaliseen oopperataloon. Lasista ja marmorista koostuvan wau-arkkitehtonisen luomuksen siluetti näkyy kauas ja katolta näkyy kauas. Sopii nautittavaksi niillekin, joille ooppera ja baletti soivat vain säröääninä. Oopperatalo on valmistunut vuonna 2008 ja on osa uutta Sørengan satama-aluetta, johon kuuluu mm. ympäri vuoden toimiva, kaikille avoin merivesikylpylä. Rullalautailu on kiellettyä kiilamaisen oopperatalon

marmoripinnoilla, vaikka vastaava arkkitehti itse piti marmoria kelpo skedealustana. Osallistavan rakennuksen kovat materiaalit muuttuvat sisällä orgaanisiksi puupinnoiksi. Osa yli tuhannesta työhuoneesta avautuu ohikulkijoille korkeiden ikkunoiden kautta.

Suurin norjalaisrakennus sitten 1300-luvun alitti rakennusalalle hieman epätyypillisesti budjettinsa ja valmistumisaikataulunsa. Se sai vuonna 2009 arvostetun Mies van der Rohe- arkkitehtuuripalkinnon.

Hostellimme sijaitsee Akerselva-joen rannalla. Muutaman sadan metrin aamukävely johdataa Grünerløkkan alueelle. Samaan aikaan siisti ja boheemi, vehreä mutta industrialisen trendikäs alue piirtää kuvan Oslon moni-

ilmeisyydestä. Rosoisen idyllinen jokivarsi graffiteineen, muraaleineen ja kahviloineen olisi tarjonnut viekoittelevan hengailukokemuksen pitkäksi viikonlopuksi.

Innostava piipahdus jättää ison nälän. Oslon kliseenähtävyys Holmenkollenkin jää tällä piipahduksella näkemättä, emmekä ehdi edes Ibsen-museoon. Jahka uusi Munch-museo valmistuu parin vuoden kuluttua Sørengan hulppealle ranta-alueelle, palaan kaupunkiin ajan kanssa.

Oslo on muuten lähellä lentämättäkin. Autolla hurauttaa Tukholmasta reilussa viidessä tunnissa. Junamatka Tukholmasta kestää saman verran. Oslon kehätieverkosto vetää kitkattomasti ja viisilinjainen metro pitää keskustan hiljaisena. Yli kuudensadantuhannen asukkaan kaupunki on täysin ruuhkaton molempina päivinä.

Ajamme kotteron maailman suurimman autolautan, Color Magicin kyytiin. Komea laiva, vaikka jättääkin harmillisen sankan hiilikaaren matkamme vanaveteen. Katselen sumuisen kaupungin jylhää siluettia molemmin puolin. Muutama purjevene lipuu marraskuisessa iltapäivässä ja suuri osa laituripaikoista näyttää olevan yhä käytössä. Kenties esitän kotiin päästyäni varovaisen ehdotuksen: purjehdusretki Osloon mahtuisi juuri ja juuri neljään kesälomaviikkoon.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *