Miehelle, sankarille – kv. miestenpäivän puheenvuoro

Neliveto-Zetorin hydrauliikkapumpun vaihto jäi vähän kesken. Kolmen sodan veteraani hieroi viimeisellä elinviikollaan traktorikauppoja ja kovisteli vähän vaimoaankin.

”Isälle, sankarille”, mutisi karhea ääni miehen laskiessa vaatimattoman seppeleen arkulle. Jäin miettimään, miltä osin isäni ilmaisu ”sankarille” sisälsi vilpitöntä kunniaa, miltä osin se viesti hillittyä ironiaa. Sankariainekseen sekoittui keskivertoa enemmän sitä sellaista, no, sanotaan nyt muodikkaasti, toksista maskuliinisuutta. Sotimisensa 14-vuotiaana aloittanut pappa oli myös tappelupukari, viinaanmenevä despootti ja moninkertainen linnakundi.

Papan kerrotaan posauttaneen yhdellä kranaatilla lavallisen itänaapureita Karjalan taivaalle. Nuorena miehenä ne olivat naapurin Penan kanssa tapelleet. Joku tanko oli rytäkässä soljahtanut Penasta läpi. Lakituvalta vältyttiin tällä kertaa. ”Pojat on poikia,” kuului kunnanlääkäri langettaneen humaanin tuomionsa kursiessaan Penan kudoksia kasaan.

Pappa oli monialayrittäjä, perheenisä ja sekoiluistaan huolimatta hyvinvoinnin rakentaja, jonka lapsikatras koulutti itsensä kelpo asemiin. Pitkän elämän aikaikkunasta näkyi Neuvostoliiton synty ja tuho, suursodat ja Suomen kasvu tsaarinajoilta Nokia-buumin aallonharjalle.

Köyhyys ja väkivallan uhka olivat sisällissodan alla arkipäivää, tuvan seinällä roikkui pari käsikranaattia. Koulua käytiin muutama vuosi kylmissä kehitysmaaolosuhteissa. Erityisen tuen tarvitsijoille löytyi vaivaistaloa, velliä ja morfiinia.

Vanhoilla päivillään pappa levensi eläketienestiään vuokraamalla paria yksiötä. Isännän asemassa se innostui tsekkaaman vuokralaisten taustoja. ”On vain pieniä omaisuusrikoksia, ei mitään väkivaltaa tai sellaista vakavampaa”, yksi asukaskandidaatti selitteli. Neuvottelut loppuivat siihen ”Kummia se rosvo puhui… väkivaltajuttuja, ne nyt rikoksia sillä tavalla ole”, pappa hämmästeli silmät pyöreinä.

Vaurastumisen vuosisata oli kipeä ja verinen. Sankaripolvi kasasi kansakunnan, vaikka miestä ahdisti. Kuosissa pysyneet veteraanit rakensivat yhteiskuntaa ja taloja, mutta heräsivät painajaisiin ja siirsivät traumojaan suurten ikäluokkien kasvuympäristöön.

Herkempiä päitä putoili sotien jälkeisessä narkomaaniaallossa ja viina myrkytti kymmeniä tuhansia miehiä rujoon sankarihautaan. Muistan vielä viimeisiä hampaattomia sotaveteraanipuliukkoja, jotka kömpivät metsäkoijistaan asutuksen liepeille dyykkaamaan. Päihteiden kautta ne pystyivät öristen puhumaan ja kestämään pelot, traumat ja häpeän.

Tänään, kansainvälisenä miestenpäivänä, pitää muistaa, että mies tarvitsee läpi elinkaarensa rakkautta ja hemmottelua. Ylipäätään ihmisen kyky tuntea empatiaa ja toimia vuorovaikutuksessa syntyy hyvistä lähisuhteista ja tarpeiden huomioinnista.

Nykymiehen traumat saattavat olla toisenlaisia, mutta mieheen sattuu yhä. Monet yksinkertaiset miehen työt ovat kadonneet jälkiteollisesta maailmasta eikä sankaruuden näyttämöksi tahdo löytyä edes sotatannerta.

Miehen erityistarpeet tulee tunnistaa varhain. Hoivan lisäksi erityishuomiota tulee kiinnittää miesten koulutukseen. Huonosti koulussa menestyvistä oppilaista yli 70% on poikia. Koulun tulee löytää väyliä poikien vahvuuksien tukemiseen.

Jos mies olisi maahanmuuttajaryhmä, tulipunaisinkin kupla sulkisi rajat sen edestä. Tilastojen valossa miehellä on vahvaa taipumusta rikollisuuteen. Vuonna 2017 miehet tekivät kolme neljännestä kaikista rikoksista. Henkirikoksista miesten osuus on 87%. Raiskausepäillyistä yli 99% on miehiä. Karusta tilastoista huolimatta meistä useimmilla on miehiä naapureina, koulukavereina tai kollegoina ja perheenjäseninä. Siinä mielessä miesintegraatio toimii esimerkillisesti.

Haluan uskoa miehen tulevaisuuteen. Vaikka miesten tekemät rikokset eivät ole pelkkiä yksittäistapauksia, pyydän aikaa ja ymmärrystä. Miehiin suunnattu hoiva maksaa itsensä takaisin. Miehen elämä ei ole aina ihan helppoa: tunteista puhuminen alkaa olla oletusarvo, mutta minkäs teet, jos niistä on opetettu vaikenemaan. Kun häpeä puristaa rintaa, on helpointa vetää kivanaamio pintaan, pistää nortti huuleen ja antaa dieselin laulaa.

Jokaisella miehellä on sankaruutta ja rakkautta jaettavana ja tarina kerrottavana. Usein ne kerrotaan omintakeisesti. Tunnen miehiä, jotka ostavat sukulaisilleen autoja, mutta eivät milloinkaan osoita kiintymystään sanoin.

Yksi tärkeimpiä rakkauslähetyksen kohteita olisi ammattikoulu, jossa oppilaiden enemmistö on poikia. Pojat kehittyvät yleensä vähän hitaammin, joten monen röökipaikalla rehvastelevan kundin sisällä pärisee hauras pikkujäbä.

Amiksissa käytetään päihteitä enemmän kuin missään muissa oppilaitoksissa. Koulunkäynnin ongelmien kirjo on laaja. Silti koulutusleikkaukset kurittavat ammatillista sektoria raskaalla kädellä. Nuoria miehiä syrjivä politiikka on vastuutonta yhteiskunnallista pikavippaamista!

Ammattikouluissa tarvitaan elämänhallinnan ohjausta ja tähtipölyä. Vuoden kova jätkä – palkinto kuuluu Aleksis Salusjärvelle, joka on vetänyt amiksissa lukutaitohanketta ja jatkaa tehtäväänsä itseilmaisukouluttajana vankiloissa.

Sopiva hemmottelu, varhainen tuki ja terapia ja loppuun asti hoidettu koulutus ovat ensiarvoisen tärkeitä siksikin, että miehet hallitsevat maailmaa. Ruotsi pitää naisyritysjohtajien kärkipaikkaa 6,6% siivulla. Koko maailman parlamenteissa naisia on vajaa viidennes. Jos mies voi hyvin, koko maailma voi huokaista helpotuksesta.

Vuosituhannen lopun lähestyessä papan puheet pehmenivät. Se piti keinutuolissaan viimeisen vuosittaisen linjapuheensa ja ehdotti Suomen ja Ruotsin yhdistymistä Kuningatar Victorian vallan alle. Vanha lahtari nosti pintaan ympäristöarvot ja suositteli kokoomuksen liittämistä vihreisiin. Vitivalkean tukan alla tippui kyyneliä hiipuvan 94-vuotiaan patriarkan kertoessa, miten hyvältä tuntuu, kun läheiset käyvät kylässä.

Alan tulla tämän miesjutun kanssa valmiiksi. Seitsemänvuotias saapuu koulusta, heittää takin nurkkaan ja kantaa eteeni englantilaisen moottoripyörälehden. Näyttää uuden Kawasaki Ninjan kuvaa ja kysyy koska voi saada sellaisen. Hän on kuulemma hurja, likainen susipoika.

Semmoista se on, miehen elämä. Se on hurjaa tasapainottelua itkun ja sankaruuden välillä. Lellikää poikia, antakaa niiden leikkiä traktoreilla tai nukeilla, jutelkaa niiden kummituksista ja jännitteistä, hameista ja luurangoista! Jos pojat voivat hyvin, niiden ei tarvitse äksyillä jurrissa virtuaalisessa snägärijonossa tai kiistää isolla korokkeella tieteellisiä tosiasioita.

 

 

Tietoa kirjoittajasta

admin

Olen porvoolainen erityisnuorisotyön sekaduunari. Harrastan seikkailuhenkistä tutkiskelua, purjehdusta ja tarinointia. Ihmettelen hiukan naiivilla tavalla, kuinka maailma toimii ja miten ihmiset kutovat sen ympärille verkostojaan ja systeemejään. Kellariperspektiivi on operatiivinen lähtökohta tee se itse –henkiselle tavalle tarkastella asioita ja ilmiöitä, itseäni ja yhteiskuntaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *