Valikko Sulje

Brittifutista ja tarinoiden maisemia

Käyn futismatseissa harvakseltaan  ja valitsen kohteet tarkasti: haluan kokea muutkin kuin pallopelin kiemuroita.  Ymmärrän pelistä vain peruskuviot, jos niitäkään. Viimeksi katsoin Camp Noulla Barcelona Girona –ottelun. Louis Suarez teki hattutempun ja Lionel Messi osui kahdesti. Sellaiset paikallispelit sytyttävät diletanttileisönkin!

Brittifutista en ole seurannut aiemmin paikan päällä. Nieminen on varannut meille liput Nottingham Forest -Stoke -otteluun.

Nukumme pahimman univelan pois ja hyppäämme iltapäivällä junaan Newarkin asemalla. Tuokion kuluttua vaellamme jokivartta nottinghamilaisessa fanilaumassa. Vanhalle kivistadionille ahtautuu 30000 ihmistä. Väkijoukkoa palvelee vain muutama hassu kioski ja jokunen olutpiste. Jyhkeät kivi- ja metallirakenteet tarjoavat kouriintuntuvan aidon näyttämön.

Trent Bridge ja laulava fanilauma virittivät tunnelma

Itse peli etenee staattisesti eikä maaleja nähdä. Seurailen enimmäkseen yleisön tunnevirtaa ja katselen vastapäätä avautuvaa kaupungin siluettia. Iltapäivän hämärtyessä valot piirtyvät Trent- jokeen vanhalta sillalta. Fiilistelen laulua ja yhteisöllisyyttä: väkijoukko kailottaa hilpeästi mutta  ainuttakaan rähisevää fania en havaitse. Pelin käsin kosketeltava tunnelma maistuu elämisen arvoiselta kokemukselta.

Ilta jatkuu klassikkokaavassa: syömme paperiin käärityt fish and chips –annokset Prince Rupert – pubissa. Alun perin 1400-luvulla rakennetussa talossa sijaitseva ravintola hemmottelee eväiden ja huoltoasemaruokien puuduttamaa makumaailmaa. Uppoan vanhaan nahkanojatuoliin ja muistelen hiljattain katsomaani Roald Dahl –dokkaria, jossa mestarinovellisti asettuu verkkaisasti pihamökkinsä

Ikavanhan ravintolatalon yläkertaa

laiskanlinnaan, teroittaa neljä lyijykynää, vetää huovan polvillensa, sytyttää tupakan ja antaa ajatuksen lentää. Jopa edellisen yön sateinen ja kuormittava läpiajo alkaa muokkaantua kiehtovaksi muistoksi.

Seuraavana päivänä sukellamme maaseudulle ja teemme retken Sherwoodin metsään. Robin Hoodin seikkailuista matkamuistokeskittymässä muistuttaa 1000-vuotias ”Major Oak” –puu. Ympärysmitaltaan kymmenmetrisen tammen kerrotaan legendan mukaan toimineen Robin Hoodin ja Marian-neidon suojapaikkana.

Oli legenda silkkaa sepitettä tai ei, kuningaskunnan suosituimpiin puihin kuuluva tammi kielii ajoista, jolloin saarivaltion sisämaata peittivät tuuheat metsät. Britti-imperiumin maailmanvalloituksen vaatima laivanrakennus on harventanut metsän pieneksi pusikoksi. Mutta oli miten oli, lapsi minussa kurottaa lainsuojattomien tarinoihin ja toinen silmä vilkuilee nummille nähdäkseen Enid Blytonin viisikon pujahtavan sumuverhosta.

Viimeisenä Englanti-päivänä teemme kävelyretken Newarkin keskustaan ja keskiaikaisen linnan raunioille. Koko keskusta huokuu rauhallisen brittikaupungin ajatonta ilmapiiriä. Jopa lähiöalueiden arkkitehtoninen ilme jäljittelee vanhaa punatiilipintaista , matalaa rakennelinjaa.

Newarkin kirkon pihamaa marraskuussa

Parasta antia määränpäässä tarjaa kuitenkin ajanvietto vanhassa ystäväpiirissä. Joskus kannattaa tarttua tilaisuuteen ja lähteä tapaamaan kavereita kauemmaksikin. Ihmisyyden ydin on kohtaamisten verkko, ja sen avainsolut ovat vaalimisen arvoisia. Siinä sivussa Nieminen sai perintöhuonekalunsa Newarkiin ja meille tarjoutui mahdollisuus puolijärjettömään roadtrip-kokemuksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *