Snägäri 2.0

 

Porvoolainen Lehtimäen grilli on grilli isolla Geellä. Se tunnetaan ennen kaikkea valtavista makkaraperunoistaan ja tasokkaista burgereistaan. Alkukesästä käytin ruokakriittistä pikkupoikaa makkaraperunoilla, se on ainoita ruokia, jotka poika syö kitisemättä loppuun. Itselleni tilasin vähän nöyristellen kasvihampurilaisen.

 

”Niin mutta mikä niistä?”, kysyttiin kassalta ja eteeni lyötiin kattava vegaanilista. Haukoin henkeäni ja ähkyyn asti tofunugetteja.

 

Grillin päivitys houkuttelee testiryhmän paikalle. Adele, 17, käy ilmaisutaidon lukiota ja noudattaa vegaanista ruokavaliota. Kimi, 15, opiskelee rahtariksi ja tykkää reilusti lihasta. Adele tilaa nyhtökaurapatongin, Kimiä houkuttaa megalomaanisen kokoinen nyhtöpapuperuna-annos. Valitsen listalta kevyehkön jalopenohampurilaisen.

Jalopenohampurilainen on raikas pikkupurtava

-Kuinkas kauan olet ollut ilman lihaa, avaa Kimi herrasmiehenä keskustelun.

– Nelisen vuotta, mutta syön satunnaisesti villikalaa ja hunajaa, joten en mä nyt ihan täysi vegaani ole.

– Jaa, aika kunnioitettavaa kuitenkin. Meidän luokalla muuten oli yksi tyttö, joka ei ollut elämässään syönyt lihaa.

– No joo, mun lapsuudessa tulikin syötyä lihaa yhden ihmiselämän verran, naurahtaa Adele.         – Onneksi henkilökunta, siis vanhemmat, alkavat vähitellen olla tässä skenessä mukana.

Nuori polvi hakkaa aikuiset änkyrät asenteissa 6-0. Grillin terassilla ollaan ilmiöiden äärellä, pöydässä istuu ihmisiä eikä punaniskajuntteja taikka viherpiipertäjiä.

Annokset tulevat viidessä minuutissa, vaikka taukoamaton jono virtaa grillille. Kimin setti muistuttaa ehtaa mättöklassikkoa, mutta makkarat ovat vaihtuneet nyhtöpapuun ja majoneesit vegaaniversioihin.

Adelen patonki on sekin tuhti paketti; melkein liian suuri yhden henkilön syötäväksi. Huolellinen maustaminen tekee nyhtökaurasta mehukasta. Lehtimäen grillin tavaramerkiksi kasvanut valkosipulimajoneesi maistuu mutta ei dominoi liiaksi

– Tää on erittäin hyvää! Uskomatonta, että grillillä on pidempi vegelista kuin juuri missään kaupungin ravintoloista!?

Napakka jalopenohampurilainen rakentuu Apetit jauhis – pihvin ympärille. Tasalaatuinen herneproteiinivalmiste ei vakuuta Kimiä: ”Pihvi muistuttaa liiaksi koulun perusnugetteja”. Adele sijoittaa sen hyvälle grillitasolle: ei mitään gourmetia mutta yllättävän maukasta. Tuore salaatti ja jalopenon potku kompensoivat kokonaisuutta.

 

Nyhtöpapuperunat täyttävät nälkäisimmänkin vegaanin

Nyhtöpapu suorastaan häkellyttää. Sen rakenne muistuttaa kebablihaa, maussa on kaikuja hiiligrillatusta kanavartaasta ilman ihraista tirinää.

 

– Onhan tää kyllä aivan ok, myöntää Kimi. Adelen silmät tuikkivat peililasien takana: ”Todella tasokasta”.

 

Ulos kävellessämme myyjä juoksee perään uuden hampurilaisen kanssa: ”Hei, maistakaa vielä tätä, meillä on Beoynd Meat –pihvi kokeilussa, se ei ole vielä edes listalla. Maha ei vedä, mutta kiikutan burgerin kotiin puoliksi syödyn nyhtispatongin kanssa.

 

Jääkiekkojuniorit ovat saaneet itsensä hereille ja ylös pleikan ääreltä. Isken ateriat kouraan. ”Onpas hyvää patonkia”, hihkaisee ensimmäinen.

 

Toinen katselee hampurilaista hiukan nenänvarttaan pitkin. Upottaa kuitenkin siihen hampaansa, maistelee ja toteaa:

 

”Faija kuule, voin ruveta saman tien vegaaniksi, jos tuot mulle joka päivä tällaista!”

Lehtimäen Grilli:

Vegelista on grillisarjan täyskäsi
  • Hamarintie 45, Porvoo
  • Sisällä parikymmentä istumapaikkaa, pihalla avoin terassi
  • Aukioloajat:
  • Ark 10.30-20
  • la-su 12-20

    Kaikki kasvislistan vaihtoehdot saa myös vegaanisina versioina

 

 

 

 

Bella on kaunis sisältä ja päältä

Luovuin lihapadoista muutama vuosi sitten. Ratkaisun taustalla vaikuttivat eläinsuojeluasiat, ympäristösyyt ja henkilökohtainen hyvinvointi. Nämä tekijät olivat häirinneet pitkään lihanautiskeluani, mutta aiemmin en löytänyt itsestäni voimaa muutokseen.

Kasvissyönti vaatikin tiukempia ponnisteluita ennen härkäpavun, nyhtökauran ja tofun suurta vallankumousta. Laiskana ruuanlaittajana nojasin vakaasti jauhelihan, mustapippurin ja juuston pyhään ravintokolmioon.  

Vaiheittain edennyt muutos on osoittautunut oletettua helpommaksi ja hauskemmaksi päätökseksi. Hyvää taustatukea ovat tarjonneet virtuoosimaisesti kokkaileva puoliso ja kotitaloutemme vanhanaikaiset sukupuoliroolit.  Peltonen vaihtaa öljyt ja laturit ja naputtelee nauloja.  Rouva, vankka feministi,  vastaa keittiöstä ja  kauppareissuista.

Ulkona syötäessä minua harmittaa usein olla se puolihankala asiakas, joka pitää melua erikoistoiveistaan. Yritän tyytyä vaikka pakastettuun falafeliin ja skippaan ruokalan vain silloin, jos vegevaihtoehdoksi suositellaan kanaa.

Onneksi ravintola-ala tulee kohinalla vastaan, eikä tasokasta vegaaniravintolaa tarvitse etsiä Berliinistä tai Tallinnasta saakka. Loviisalainen ravintola Bella, pikkukaupungin perinteinen pizza-pihvi-burger –paikka heitti vuonna 2018 härkäpapupyllyä ja muutti koko ruokalistan vegaaniseksi.

Päivittäin vaihtuvan buffet-pöydän (10,5€) pääruokana tarjottiin testireissulla ”karjaton paisti”. Aivoihin läjähti  yön yli kypsytetyn sian- ja naudanlihan maku laakerinlehtien kiertyessä uusien perunoiden ympärille.

Lihaisuuden tavoittelu nähdään helposti kliseisenä kikkailuna. Minusta Bellan ajatus perinneruokien kokkailusta vegaaniversioina on hauska – makutottumukset muuttuvat hitaasti eikä lihapullan makuun vannova syty hetkessä hummuksesta.

Karjaton paisti on nokkela idea. Se herautti kielelle lapsuuden joulun. Raikas punakaalisalaatti kevensi mehevää kokonaisuutta. Pelkään kuitenkin, että

Valkosipulilevite ruisleivällä kruunasi tuhdin ”paistiaterian”

vannoutunut lihasyöjä nikottelisi hiukan vaahtomuovimaiselle tofulle.  Sille myisin ajatuksen vegaanilounaasta  mieluummin Beefy burgerilla (18€).

Neljännesvuosisadan kasvisvaliolla eläneen rouvan makuun pihvi maistui turhan lihalliselle. Lihamaiset kasvit -genren syvään päätyyn pääsee Bellasakin amerikkalaisella Beyond meet-pihvillä,  joka on aiemmin  tunnettu mm. Bun2Bunin menusta.

Kuvaajan valitseman Wallenbergin burgerin (16€) murea tofupihvi sen sijaan aiheutti rouvassa kateusreaktion. Testiryhmän lapsijäsenen  sormet hamusivat hampurilaisten rapeita sämpylöitä. Tätä voi pitää keittiöltä melkoisena nappisuorituksena, sillä juniori lukeutuu kasvavaan ruokakriittiseen koulukuntaan, niihin, joiden mielenrauha saattaa murentua  salaatinlehden hipaistessa perunaa.  

Tuoreet lisukkeet ovat hyvässä tasapainossa.

Pojalle tilattiin tofish-annos (17€), jonka ravintola tarjosi pyynnöstä puolikkaana. Poika maistoi, ei huutanut mutta eipä oikein syönytkään. Maukas ja napakka ”feikkikala”  upposi sitäkin paremmin seurueen aikuisiin.

Tofishin kylkiäisenä tarjottavat maalaisranskalaiset kelpasivat: ”Tähän ravintolaan  tullaan uudelleen, silloin syön pelkkiä ranskalaisia, sämpylää ja pullaa”.

Tofish

Loviisan vanhalle linja-autoasemalle muuttanut Bella painii all around –vegaaniravintolana ihan omassa sarjassaan.  Se on tyylikäs vetonaula, joka houkuttelee visiitille kauniiseen rannikkokaupunkiin. Hyvän palvelun Bellaa voi suositella kenelle tahansa  jopa vegaanisuutta  korostamatta.

Kuvat: Pasi Markkanen

  • Mannerheiminkatu 14, 07900 Loviisa
  • A la carte, Arkisin lounas, launantaisin brunssi
  • 80 ap, kesällä myös terassipaikkoja

Ranet iha vitun jees, lounashampurilainen kaipaa vähän luonnetta

Kasvisruoka arkipäiväistyy ja vegaaniruokavalio on siirtynyt aktivistileiristä trendivalinnaksi. Jokainen aikaansa seuraava ravintola tarjoaa useampia vegaanisia vaihtoehtoja. Kauppojen hyllyt notkuvat kauramaitoa, härkistä,  nyhtistä ja muita vaivattoman kasvisvalion elementtejä.

Aivan valtavirtaa vegeily ei silti ole. Työmaaruokaloiden menut pitäytyvät tiukasti pekonimakkarassa, leikkeessä ja hernerokassa. Usein kasvisruoka mielletään tylsäksi ja vähän aatteelliseksi puputtamiseksi.

Nuorten arkeen vege tulee koulujenkin kautta ja puolet Helsingin kouluissa tarjottavasta ruoasta on jo kasvista. Mutta ruokaleirityminen erottelee nuorisoakin. Yläkoulun ja amisten ruokaloissa kasvisruoka herättää enemmän tunteita ja kasvispäivinä hävikki on suurempaa. Taidelukioissa kasvispainotteinen ruoka ja vegaanivaliot maistuvat hyvin.

Liha- ja maitotuotteiden hiilijalanjälki on helposti kymmenkertainen kasvisperäiseen ravintoon nähden. Ilmastovaikutus alkaa purra tosissaan, kun kasvikset loikkaavat hipsterien lautasilta suuren yleisön ruokavalioon.

On aika tarkkailla vegemestojen tarjontaa takarivistä käsin. Viina-Honda ladataan tarkkisjäbillä. Keula suunnataan Kalasatamaan. Peltosenkellarin tutkimustiimin Kimi ja Joonas korvaavat useimpina kasvispäivänä ruokalakeikan lähikaupan eineksillä ja energiajuomilla. Hondan kabiinissa soitetaan vanhaa rokkia ja uutta suomiräppiä ja funtsitaan, mitähän se ”vähän tasokkaampi purilainen” mahtaa tarkoittaa.

Bun2bun jätti ensimmäisenä hampurilaisketjuna eläinperäiset ainekset listoiltaan syksyllä 2018. Ketjun hampurilaiset rakentuvat beyond meat –pihvin ympärille. Amerikkalainen innovaatio perustuu herneproteiiniin, perunatärkkelykseen, kookosrasvaan ja rypsiöljyyn. Veristä väriä saadaan punajuuresta.

Pikkukaupungin jätkille konsepti on vieras. Redin aulassa Joonas kääntyy ja kysyy suoraan:

”Ei kai peltsi tää oo perkele kasvista?”  Kimi näyttää kylttiä: ”On se, kato nyt!” Mutta jätkät ovat skarppeja, jekku naurattaa. ”Katotaan sitten mistä se on tehty, kyllä me vähän arveltiinkin, että näin saattaa käydä”.

Lounasannokset haetaan tiskiltä. Viikoittain vaihtuva lounashampurilainen maksaa 11,50 ja siihen sisältyy ranskalaiset. Jätkät iskevät hampaansa rapeisiin, kullanvärisiin raneihin. ”Nää on ainakin ihan vitun jees, sopivasti rapeita, hyvä rakenne, tarpeeksi suolaa. 5/5. ”

Hampurilaiset näyttävät houkuttelevilta, mutta ovat hieman odotettua pienemmät. Jätkät maistavat varovaisesti, kokonaisuus yllättää: ”Itse asiassa aika hyvää. Pihvi voisi olla napakampi suussa, mutta maku on vähintään ok. Siihen kaipaisi ehkä enemmän lihan tuntumaa mutta ei paha.”

Lounashampurilainen ohueksi paistetulla beyond -pihvilä maistuu, mutta jätkät kaipaavat hiukan särmää. Kuva Pasi Markkanen

Lounaspurilaisessa on kosolti rucolaa ja pihvi on ohueksi paistettu. Tryffelimajoneesia jätkät olisivat huolineet enemmänkin, sillä se oli ”ihan smoothia”. Myös karamellisoitu sipuli toimii pehmeästi.

”Sämpylä on jees, maustaminen on ok mutta pitäisi saada snadisti juonta, jotain sellaista twistiä.”

Nälkäiset suut napsuvat. Varttia myöhemmin edessä on tyhjä paperi ja ranskalaiskori. Kokonaisuudeksi arvotaan 3/5 tai 4/5.

Kaivattua luonnetta löytyy onneksi listalta. Fairly Spice Burgerin Texas Pete  -hot sauce, paahdettu chilli ja jalopeno ravitsevat kipakammann makukimaran ystäviä. Kokonaisuus on mehukas, kookas ja tulinen. ”Viiskautta viis, ei mitään vikaa”, hihkaisevat jätkät, ”tätä olisi pitänyt heti ottaa”.

On se tasokas, mutta niin pitää 14,5 euron hampurilaisen ollakin. Beyond meat –pihvin hinta nostaa tuotteen vääjäämättä ohi nuorisosarjasta. Mutta Bun2bun tekee rohkeaa pioneerityötä ja näyttää, että premium-purilainen lisukkeineen toimii mainiosti ilman eläinperäisiä aineksia.

Fairly spicy brgr potkaisee kipakasti. Kuva Pasi Markkanen

Omakustannepuolella euron juustot ja vitosen kebabit pyörittävät jätkien ruokaympyrää vielä pitkään, mutta ” ”Eihän tää vegaaniruoka nyt ihan perseestä ole”, kaverit tuumaavat.

Kimi vetää pilottirotsin niskaan ja käy tiskillä kiittämässä: ”Kyllä tää ennakkoluulot ja euron juuston voitti”

Uuden ajan hampurilaisia